perjantai 26. helmikuuta 2016

Talvisota



Aika parantaa. Olen nyt muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saanut otteen isäni elämäkerran kirjoittamisesta ja kirjoittanut hänestä ja äidistäni Talvisodassa.

Helena Virolainen tuli lääkintälotaksi Viipurin sotilassairaalaan 13.10.1939 ja palveli siellä perustetussa 13.Sotasairaalassa vielä Talvisodan päättymisen jälkeen. Hänet ”lomitettiin toistaiseksi” vasta 17.5.1940 eli runsas kaksi kuukautta sodan päättymisen jälkeen. Kuvassa äitini seisoo Imatran Tiuruniemen tuberkuloosiparantolaan sijoitetun sotasairaalan katolla.

Eero Virolainen ilmoittautui YH:n alkaessa 10.10.1939 Seinäjoen Sotilaspiirin esikuntaan josta hänet määrättiin radiovääpeliksi II/KTR 8:aan. Lähteeni eivät kerro isäni Talvisodasta juuri mitään henkilökohtaista. Hallussani on tuolta ajalta vain muutama suvun kirje ja postikortti, ei esimerkiksi yhtään valokuvaa hänestä. Kantakorttitietojen mukaan hän palveli Kiviniemen rintamaosalla joka lienee ollut yksi sodan rauhallisimpia rintaosia. Paikka oli lähellä Sakkolaa, jossa isäni oli lapsena ollut Katri-tätinsä ja tämän miehen Juho Riikosen maatalossa kesätöissä. Seutu oli hänelle tuttua. 

Isäni ehti olla Talvisodan sotarintamalla vain runsaat puolitoista kuukautta. Jo 20.1.1940 Eero Virolainen komennettiin rintamalta Sotakoulukeskuksen koulutusaliupseeriksi Kankaanpään Niinisaloon.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti: