Kysymys on isästäni

Tutkimukseni pääkysymys on: Millainen ihminen Eero Virolainen oli? Etukäteen ajatellen mielenkiintoista olisi tietää ainakin se, miksi hänestä tuli suojeluskunnan aluepäällikkö. Oletan, että nimitys aluepäälliköksi tarkoitti hänen lähtökohdistaan merkittävää sosiaalista nousua ja että osaltaan nimityksen mahdollistivat hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa. Mitkä nuo ominaisuudet olivat?

Luulen olevani kysymykseni kanssa hyvällä tiellä. Paitsi että kysymys isäni persoonallisuudesta on minulle tärkeä ja mielenkiintoinen, näyttää myös historiantutkijoitten keskuudessa vallitsevan yksimielisyys yksilön luonteen kuvaamisen tärkeydestä biografioissa. Heikki Roiko-Jokela kirjoittaa [Yksilö ja yhteisö. Turku 2006, 213–214]:

Tutkijan on paitsi luotava elämäkerrassa kuva yksilön ulkoisista vaiheista myös selvitettävä niitä syitä, jotka ovat olleet tämän toiminnan taustalla. Toisaalta hänen tulee elävöittää tutkimustaan luomalla elävä ja mahdollisimman totuudenmukainen kuva tutkittavansa persoonasta ja luonteesta.

Ari Uino nostaa yksilön persoonan löytämisen suorastaan henkilöhistorioitsijan työn tärkeimmäksi tavoitteeksi[Yksilö ja yhteisö. Turku 2006, 76–77]:

Biografin tehtävänä ei ole vain kuvata henkilön uraa ja ulkonaisia vaiheita. Vastaukset kysymyksiin mitä hän teki, miksi ja miten hän vaikutti ympäristössään, eivät riitä elämäkerran kirjoittajalle. Hänen tehtävänsä on myös kuvata ja analysoida ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta, sitä yksilöllisyyttä, joka meissä jokaisessa on. Tämä on elämäkerran perustehtävä.

Tutkimuskysymyksestäni seuraa erityinen ongelma. Olen vakuuttunut siitä, että kaiken historiantutkimuksen perimmäisenä motiivina on pyrkimys itseymmärrykseen, tutkijan kaipuu tietoon siitä kuka minä olen, mistä minä tulen. Tässä tutkimuksessani tuo motiivi on poikkeuksellisen suoraan, avoimesti ja paljaana esillä ja asettaa minut tutkijana erikoisen haasteen eteen. Miten tutkia omaa isää ilman että tutkimusta ohjaa todennäköisyys että tulokset, isäni ominaisuudet ihmisenä ovat joltain osin myös tutkijan, minun ominaisuuksiani. Miten torjua alitajunnan mahdollinen halu tehdä huomaamattomia valintoja, jotka johtavat turhan vaatimattomaan, liian ylevään tai muutoin vääristyneeseen kuvaan tutkittavasta? Tämä isä-lapsisuhteen nostama erityisvaatimus valppauteen on minun muistettava tutkimusta tehdessäni.