Olen koettanut saada jonkinmoiseen järjestykseen Muolaan nimiä ja niitten ympärillä leijuvaa käsitteitten pilveä. Tutkimukseni tekstissä on rakentunut Nevan niskan saaressa sovittu raja Novgorodin ja Ruotsin välille, ensimmäinen idän ja lännen raja täällä pohjoisessa. Raja on Stolbovassa siirtynyt yli Inkerinmaan, jonne kreikkalaiskatolisia äyrämöisiä on joukoittain paennut. Heidän tilalleen on Äyräpään kihlakuntaan ja kirkkopitäjään, Muolaaseen, tullut savakoita Hämeestä ja Savosta. Talonpoikia ovat pitäneet kovilla katovuodet ja taudit, Ruotsin hallituksen läänityslaitos, sotien väenotot ja niin Novgorodin venäläinen kuin Ruotsin "omat" sotajoukot. Ei ihme, että Muolaan läpi kulkeva valtatie on houkutellut talonpoikia lähtemään. Mutta aina on riittänyt uusia toiveikkaita, jotka ovat tulleet tyhjentyneisiin kyliin niistä lähteneitten tilalle. Myös nämä tulijat ovat olleet jostakin lähteneitä, kaiketi paremman elämän toivossa hekin.
Tutkimukseni Muolaassa eletään nyt 1700-luvun alkupuolta. Suuri Pohjan sota on päättynyt, Ruotsi on menettänyt itäisimmän osansa, Karjalankannaksen, venäläisille. Monivuotinen isonvihan nimellä tunnettu Venäjän miehityskausi on ohi ja Uudenkaupungin torille siirretyssä talossa sovittu rauha voimassa myös nyt Venäjään kuuluvassa Muolaassa. Olisiko aika hengähtää ja pysähtyä miettimään vaikkapa Muolaan ristikivien arvoitusta? Niitten tähän ottamani kuva on kirjasta "Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944".
Lähteeni eivät tiedä kivien kaivertajaa, tarkoitusta tai syntyaikaa mutta monia ehdotuksia niitten ympärillä on. Legendat sitovat kivet Tyrgil-marskiin ja Viipurin linnan syntyyn, sotiin ja Äyräpään vanhaan kirkkoon, jonka paavi nimesi Pyhän Ristin mukaan. Vai olisivatko kivet sittenkin pakanallisia riittiesineitä? Myös sotien sovintojen rajamerkeiksi niitä ehdotetaan samoin jonkun ilkikurisen nakuttelemiksi omatekemiksi. Emme saa koskaan tietää. Toinen kivistä katosi vuoden 1918 sodan aikana, jäljelle jäänyt seuraavassa sodassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti: