Zenith ja Muusa kirjoittamisen tilassa

Kymmenen viime vuoden kuluessa ovat tekstini syntyneet muutamissa fyysisissä kirjoittamisen tiloissa. Niille kaikille yhteinen piirre on ikkuna kirjoituspöydän takana, näkymä luontoon ja pako arjesta.

Pako arjesta ja ikkuna näyttävät olevan ehdottomia edellytyksiä myös ja ennen kaikkea kirjoittamiseni sielunmaisemalle. Sielumaisemasta, biografian polun varrelta on matkaani nyt tullut Zenith. Se oli levännyt pöytäni laatikossa kymmeniä vuosia mutta heräsi kuultuaan tämänkertaisen kirjoittamiseni aiheesta. Talismaani, symboli, ystävä, ikoni tai ikkuna toiseen todellisuuteen, metodinen työkalu? Isän kello. Bloggauksessa 1.10.2009 kirjoitin kaksisuuntaisesta ikkunasta. Ehkä kirjoittamisen henkisen tilani metaforinen ikkuna on myös kaksisuuntainen? Ehkä historia katsoo sisään ja käyttää minua työkalunaan? Parempi painaa jarrua ennen kuin valkotakkiset kutsutaan.

Toisin kuin Zenith on Muusa kulkenut mukanani koko aikuisikäni. Muusa on mukanani paitsi henkisessä myös fyysisessä kirjoittamiseni tilassa. Eikä pelkästään kirjoittamisen peilinä ja tilassa, vaan myös tutkimisen arkistoissa, kirjastoissa, museoissa. Mutta ennen kaikkea voiman lähteenä, Muusan matkassa olen ihmisyyden ytimessä, rakkaudessa.