Keskeinen arkisto Eero Virolaisen elämänkaaren selvittämisessä on entinen Sota-arkisto, joka vuoden 2008 alussa sulautui osaksi Kansallisarkistoa. Siellä säilytetään paitsi Puolustusvoimien, myös Suojeluskuntien asiakirjoja. Niistä voi odottaa löytyvän tietoja isäni varusmies- ja kapitulanttiajasta Viipurissa, hänen vaiheistaan talvi- ja jatkosodassa sekä välirauhan aikana Niinisalossa ja edelleen työstä Jämsän suojeluskunnassa. Arkiston käyttöä helpottaa sen viime vuosina nopeasti kehittyneet verkkotietokannat joitten avulla voi jo ennen arkistossa käyntiä nähdä mitä asiakirjoja kyseessä olevasta tutkimusaiheesta arkistossa on.
Setäni, Eero Virolaisen veljen muistelukset on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon Helsingissä. Niitten tärkein anti tutkimukseni kannalta ovat kuvaukset isästäni ja isoisästäni sekä heidän kotikylästään Perkjärven kylästä. Merkittävä kuva-arkisto on Forssan museossa. Forssan seutu oli toisen maailmansodan jälkeen Muolaan evakkojen sijoitusaluetta. Varmaan juuri siksi Muolaaseura ja monet yksityiset ovat lahjoittaneet juuri Forssan museoon runsaasti valokuvia, yksin Perkjärven kylästä on satoja kuvia. Muolaan kunnan arkisto, samoin kuin Muolaan seurakunnan kirkonkirjat, ovat puolestaan Mikkelin maakunta-arkistossa.
Sanomalehdistä tutkimukseni kannalta keskeisiä ovat Viipurissa ilmestynyt ”Karjala”, jota 1920-luvulla luettiin myös Muolaassa ja ”Jämsän lehti”, jossa oli 1940-luvun alussa varsin runsaasti ilmoituksia ja artikkeleita suojeluskunnan toiminnasta. Hyvä lähde on myös Viipurin kanta-aliupseeriyhdistyksen jäsenlehti ”Viipurin pamaus”, se auttaa muodostamaan kuvaa isäni työstä aliupseerina Kenttätykistörykmentti 2:ssa ennen talvisotaa.
Karjalasta on kirjoitettu valtava määrä niin tutkimuskirjallisuutta kuin muistelmiakin. Tämän työni keskeisiä lähteitä ovat Eero Virolaisen lapsuuden ja nuoruuden kotiseutua Muolaata ja sen historiaa eri näkökulmista kuvaavat kokoomateokset ”Muolaa ja Äyräpää vv. 1870–1944” ja ”Muolaan muotokuva” sekä isäni syntymäkylään keskittyvä ”Perkjärvi - Kannaksen kuvastin seitsemin savuin sinisin”. Varsin mielenkiintoiseksi lähteeksi osoittautui ”Katsel ain minnuu”, Pirkko Raitasalon tutkimus nuorison seurustelukäytänteistä Muolaassa. Samaan tapaan monipuolisesti kuin edellä mainituissa kirjoissa Muolaata, kuvataan ”Viipurin kaupungin historian” viidennessä osassa isäni miehuuden työ- ja kotikaupunkia usealta näkökannalta.
Eero Virolaisen lyhyeksi jäänyttä aikaa Jämsässä taustoitan Seppo Kuusiston ”Jämsän historian” ja Antero Vanhasen toimittaman ”Sotamuistot elävät Jämsän seudulla” avulla. Kumpikin näistä kirjoista vaikenee täysin Jämsässä vuoden 1918 aikana koetusta, laajuudessaan käsittämättömästä terrorista, jota Jukka Rislakki käsittelee tärkeässä kirjassaan ”Kauhun aika”.
Näkymää isäni työhön tykistön kanta-aliupseerina avaavat Mikko Soikkelin toimittama ”Karjalan tykistöä 90 vuotta”, Kauko Tiilin ”Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin” ja Jyri Paulaharjun ”Tykistömme kehto Perkjärvi”. Kanta-aliupseerien asemaa vasta itsenäistyneessä Suomessa on tutkinut Juhani Kaarle Turun yliopistoon tekemässään pro gradussa ”Turun varuskunta 1918 – 1925 Uuden sotaväen sopeutuminen osaksi kaupunkiyhteisöä kansalaissodan jälkeen”. Omat proseminaarini Turun yliopiston kulttuurihistoriaan ja Suomen historiaan otsikoilla ”Kapitulantti kaupunkilaisena” ja ”Kouluttautuva kapitulantti” käsittelivät 1920- ja 1930-lukujen kanta-aliupseereja ja toimivat nyt osaltaan tämän tutkimuksen perustana.
Suojeluskunnista on myös kirjoitettu paljon. Keskeisimpiä tutkimuksia ovat N.V. Hersalon ja Hannes Raikkalan ”Suojeluskuntain historia 1-3”, Ali Pylkkäsen ”Suojeluskuntalaiset – keitä he olivat?”, Kari Selén´n ”Sarkatakkien maa” sekä Selén´n ja Pylkkäsen yhdessä kirjoittama ”Sarkatakkien armeija”.
Lähteistä, varsinkin kirjoista, on runsauden pula. Jaksanko ja maltanko tutustua tarjontaan riittävästi? Osaanko valita juuri ne oikeat, tärkeät ja merkittävät teokset? Lähden yritykseen luottavaisella mielellä, aloitan matkan isäni Eero Virolaisen elämään sadan vuoden takaisesta Muolaasta, Karjalan kannaksen suurimmasta pitäjästä ja sen yhdestä kylästä, Perkjärven kylästä. Mutta ennen matkan alkua vaihdan toviksi toiselle vaihteelle ja käännän katseeni ajassa ja paikassa paljon lähemmäksi, kun seuraavassa bloggauksessa kirjoitan matkakumppaneistani Muusasta ja Zenith´stä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti: