Kosmopoliittinen Viipuri

Suomalainen Viipuri elää yhteisen kansallisen muistimme suuressa kertomuksessa kosmopoliittisena, monikielisenä ja monikulttuurisena kaupunkina, paljolti entisten viipurilaisten kirjoittamien muistelmien ansiosta. Olen viime kuukausina lukenut näitä muistelmia hiukan epäillen, asenteella ”aika varmaan kultaa myös viipurilaisten muistot”. Lähtökohtanani on ollut että monikulttuurinen Viipuri, jos sitä nyt sitten on ollut, on ollut totta keskikaupungilla, Linnoituksen kaupunginosassa mutta tuskin esikaupunkien alueella.

Vaan sitten luin Viipurin arkistossa kaupungin henkikirjoja vuodelta 1936. Löysin vanhempieni nimet Saunalahden kaupunginosasta niin kuin olin osannut odottaa. Mutta löysin myös esikaupungin kosmopoliittisuuden. Arkistoja ei voi epäillä ajan kultaamiksi, ei tällaisissa asioissa.

Eero ja Helena asuivat Saunalahdessa osoitteensa Tellervonkatu 4, talossa jonka kymmenestä asukkaasta yksi oli kreikkalaiskatolinen. Aivan lähellä, Saunalahdentiellä, oli kiinteistö, jonka omisti Viipurin Saksalaisen seurakunta, ehkä siinä on ollut seurakunnan kokoontumistila. Saunalahdessa asuivat myös Saksan alamaiset Osvald, Maria ja Herbert Eichorn, tulevan vaimoni sukulaisia isän puolelta. Rokkalan lasitehdas Johanneksessa oli aikanaan vetänyt suvun lasinpuhaltajamestareita Suomeen. Saunalahdessa asui myös kreikkalaiskatolinen leskirouva Pelagea Turtia neljän lapsensa kanssa. Heistä Pietarissa syntynyt, tuolloin vasta 17-vuotias Dagmar vihittiin viisi vuotta myöhemmin vuonna 1941 avioliittoon enoni Paulin kanssa.

Viipurissa niin kuin muissa Suomen kaupungeissa esikaupunkialueet erosivat keskikaupungista monessa suhteessa, myös mentaalisen ilmapiirin osalta. Viipurin esikaupungeissa on kuitenkin ollut sama kosmopoliittinen ja monikulttuurinen henkinen pohjavire kuin keskustan vanhoissa kaupunginosissa. Olen alkanut pitää totena sitä kuvaa, joka Viipurista syntyy sen entisten asukkaitten muisteluista. Kyse ei sittenkään ole ajan kulumisen myötä syntyneestä illuusiosta, Viipuri on todella ollut 1920–1930-luvuilla hengeltään muita Suomen kaupunkeja kansainvälisempi, suvaitsevainen, avarakatseinen ja iloinen paikka asua.

Entä nyt?

Kyllä, Viipurissa on yhä kosmopoliittinen piirteensä. Tämän blokkauksen liitekuva on otettu Viipurin kauppatorin laidalla. Kiinalaistaustaisia vaatekauppiaita ei torilla enää ole niin kuin vielä muutama vuosi sitten. Heistä osa on siirtynyt Talikkalan torille, osa kadonnut tietymättömiin. Kuvassa olevista rouvista lyhyempi on vuosia sitten muuttanut Ukrainasta Viipuriin, oppinut Viipurin torin käytännön koulussa uusia kieliä aivan niin kuin viipurilaisrouvat jo Suomen ajalla oppivat. Pitempi rouva on syntynyt Suomessa, hänen isänsä Viipurin naapuripitäjässä, isän isoisä Saksin maalla ja isän isoäiti Ruotsissa. Myös rouvan äidin sukujuuret juontavat Ruotsiin, von Risingien aateliseen sukuun, niin kuin rouva herkästi muistaa muistuttaa. Kuvan pienemmät lapset ovat ainoita aitoja alkuperäisiä viipurilaisia, kosmopoliittisessa Viipurissa syntyneitä.