Nopeasti kasvavan Pietarin suojaaminen teki Karjalankannaksen valloituksen venäläisestä näkökulmasta sotilaallisesti välttämättömäksi, lisäksi Suuren Pohjan sodan lopputulos turvasi Venäjän kauppayhteydet Itämerelle ja vahvisti pääkaupungin elintarvikehuoltoa. Muolaan sijainti vain kolmen - neljän peninkulman päässä Eremitaasin portilta teki siitä venäläisylimystön kannalta kiinnostavan lahjoitusmaa-alueena. Suurimmat Muolaata koskeneet lahjoitukset olivat vuonna 1710 Tšernyševille annetut 432 tilaa Muolaassa ja Valkjärvellä sekä vuonna 1726 Šuvaloville lahjoitetut 138 tilaa, jotka kaikki olivat Muolaassa.
Lahjoitusmaakäytäntö, Viipurin provinssin sekava lainsäädäntö ja monimutkainen oikeuslaitos olivat pääsyitä Karjalankannaksen taantumiseen 1700-luvulla. Kun Venäjä valloitti vuonna 1808 Suomen uudestaan ja nyt pysyvästi, näkivät valloittajat keisarin myöten eron hyvinvoinnissa valloitetun maan ja nyt Vanhaksi Suomeksi kutsutun alueen välillä. Havainnon sanotaan olleen ainakin osasyy siihen, että Aleksanteri I määräsi 23.12.1811 Vanhan Suomen yhdistettäväksi autonomiseen Suomeen sen senaatin hallittavaksi ja kehitettäväksi. Matti Virolaisen poika Vilppi, kirkonkirjoissa ”Philip Mattsson Wirolain, bonde, Perkjärvi, Saahola” oli tätä valtiollista liitosta tehtäessä 30-vuotias ja luultavasti siis jo tilansa isäntä. Matti oli liitetty vaimoonsa Maria Jöranintytär Kärpäseen vain kolme viikkoa Vanhan Suomen liittämistä aikaisemmin, pariskunta vihittiin 3.12.1811.
Vanhan Suomen ja sen myötä lahjoitusmaitten yhdistämisestä muuhun Suomeen seurasi talonpoikien asemaa koskeva vaikea laillisuusristiriita ja väkivaltaisiksi kehittyneitä levottomuuksia. Suomen lakien takaama talonpoikien vapaus oli hankalasti sovitettavissa moniin lahjoitusmaita koskeviin erilaisiin ukaaseihin. Suomen senaatti joutui tukalaan tilanteeseen, jota ehdotettiin ratkaistavaksi jopa antamalla Suomeen liitetty osa takaisin Venäjälle. Lopulta senaatti esitti vuonna 1863, että valtio ottaisi lainan, jonka avulla talonpojat voisivat lunastaa maansa, mutta esitys raukesi kun monet valtiopäivämiehet katsoivat, että maat tulisi saada korvauksetta. Esitys uusittiin vuonna 1867 ja nyt se tuli hyväksytyksi, tilojen lunastukset alkoivat vuonna 1871 ja prosessi oli viety käytännössä loppuun vuoteen 1890 mennessä. Lunastus koski yli miljoonaa hehtaaria ja niitä viljelevää noin 100 000 ihmistä. Lahjoitusmaitten ostoon käytettiin kaikkiaan 17,3 miljoonaa markkaa, josta Muolaan osalle tuli 2,1 miljoonaa. Yksi suurimpia lunastuksia oli vuonna 1872 palautettu Muolaan Pällilä, jonka mailla asui 5688 ihmistä. Eero Virolaisen isoisä Filip ”Vilppi” Virolainen, joka oli merkitty kirkonkirjoissa talon Perkjärvi no 1 isännäksi, oli Pällilän lunastuksen aikaan 24-vuotias. Vilpin isä Heikki oli kuollut jo kymmenisen vuotta ennen Pällilän lunastusta. Oliko Vilppi se Virolainen, joka lunasti Virolaisten kotitilan – jos tila nyt sitten lahjoitusmaihin kuului? Minkälainen oli tämä seutu, Muolaan pitäjä ja Perkjärven kylä, jossa isäni Eero Virolainen kolmekymmentä vuotta myöhemmin syntyi ja kasvoi mieheksi?
