Vuosi 1918 Muolaassa

Muolaa jäi vuoden 1918 sodassa Vuoksesta lounaaseen muodostuneen ”Muolaan rintaman” punaiselle puolelle. Rintamaosalla käytiin helmi- ja maaliskuussa kiivaita taisteluja punaisten pyrkiessä Vuoksen rantaan ja myös siviilit kärsivät. Sodan aikana punaiset tappoivat Muolaassa 20 valkoiseksi katsottavaa. Huhtikuun lopulla aloittivat valkoiset hyökkäyksen, joka mursi nopeasti Muolaan rintaman. Perkjärven kylän ja asemakylän valkoiset saivat haltuunsa 24. huhtikuuta, seuraavana päivänä kirkonkylän ja sen myötä koko pitäjän. Venäjälle pyrkimässä ollut 1500 punaisen joukko ja rajan suunnasta tullut valkoisten vajaan sadan miehen komppania kohtasivat Muolaassa. Nelisen tuntia kestäneessä taistelussa kaatui kolmannes valkoisten komppaniasta ja n. 300 punaista, loput antautuivat ja kuljetettiin Perkjärven aseman vankileirille. Siellä joukosta erotettiin 320 venäläistä tykkimiestä ja lähetettiin 30–40 miehen ryhmissä ammuttaviksi.

Valkoiset kostivat punaisten sodan aikana tappamien valkoisen kuoleman kymmenkertaisesti. Kaikki teloitetut eivät olleet työväenyhdistyksen saati punakaartin jäseniä, teloitettujen joukossa oli ainakin neljä lasta. Kyyröläisten osuus teloitetuista oli suhteettoman suuri. Lars Westerlundin mukaan heitä oli liittynyt punakaartiin 43 miestä, sodan jälkiselvittelyissä hän arvio valkoisten tappaneen 70–95 Muolaalaista venäläiskylien asukasta, jotka siis olivat suomen kansalaisia. Vapaaehtoisista koostunut joukko jahtasi paenneita kyyröläläisiä Uudeltakirkolla ja rajaseudula, sai kiinni ja teloitti heistä 15. Joukko surmasi heidän lisäkseen myös kiinnisaamiaan venäläisiä. On mielestäni selvää, että kyyröläläiset miellettiin venäläisiksi ja heitä kohdeltiin sen takia erityisen julmasti.

Vuoden 1918 sodassa kuoli 267 Muolaassa kirjoilla ollutta ihmistä. Heihin kuuluivat myös kaksi isäni setää, Matti ja Jooseppi Virolainen. Matti oli naimisissa oleva kahden lapsen isä ja Jooseppi vuonna 1891 syntynyt poikamies. Hänet ammuttiin Terijoella 19.4. ja Matti 1.5. Uudellakirkolla. ”Suomen sotasurmat 1914–1922” – tietokanta luokittelee Joosepin valkoiseksi ja Matin punaiseksi. Matin ammatti oli tietokannan mukaan asemamiesten esimies ja Joosepin maanviljelijä. Tätini kertoi kuinka isäni, tuolloin 13-vuotias poikanen, kävi kuuntelemassa punaisten puheita Perkjärven asemalla:

-Eero oli… se oli kai silloin vielä semmoinen niiko pienikokoinen. Ni hän kiers siellä, hän oli siellä aina kuuntelemas… ja niitä mitä ne jutteli
-vakoilemassa?

-nii, sil tavalla näin että ja sit oli justiisa kerrakii kun hän sitte kuuli ko ne sano ett nyt lähetää kylää ottamaa ne ja ne … ni se lähti niiltä sijoiltaa ja juoks niinku henkesä edestä sen neljä kilometriä sinne kylää ja kävi joka talossa sanomassa että ne tulevat hakemaa

-ja ei se sitte se Joska setäkii nii se häkelty nii et se ei osant lähtee mihinkää niinko piiloo
-ja senhän ne sitten veivät
-ja ampuivat?
-Kaljunen itse ampui sen Terijoen asemalla

Matti Virolaisesta tätini kertoi näin:

… nii kaikki lähti asemalta, lähti kaikki pois, sottaa pakkoo, niin hän hoiti sen junaliikenteen. Ja punaset oli siel niin hän hoiti sen ja sit ko tuli valkoset ni hän hoiti ne valkosetha veivät sen ja sitä ei koskaa tiedettykkää mihi se ammuttii, missä ne ampuvat sen. Et se oli ihan täl tavalla justii kans

[Lähteitä: Suomen sotasurmat 1914–1922 –tietokanta; Joutsenlahti: Heikki Hiiren vapaussodan viimeinen taistelu. Vpl. Pyhäjärvi no 4 2008; Westerlund : Venäläissurmat Suomessa 1914–22. Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2004.]