Viime syksynä, kaksi päivää sen
jälkeen kun isän elämäkerran toinen osa oli lähtenyt taittoon, saimme tietää Muusan
vakavasta sairaudesta. Melko pian diagnoosi tarkentui ja kävi selville, ettei
parantavaa hoitoa ole vaan Muusa tulisi kuolemaan luultavasti vuoden sisällä.
Rakkaani kuoli keväällä.
Olen pari kertaa yrittänyt aloittaa
isän elämäkerran kolmatta osaa mutta en ole kyennyt, kirjoittaminen ei suju, en
osaa kirjoittaa ilman Muusaa. Näyttää siltä että olen kirjoittanut paitsi
itselleni ja lapsillemme myös ja ehkä ennen kaikkea Muusalle.
Viikko sitten löysin Muusan
päiväkirjat, kaksi A5-kokoista kovakantista vihkoa joitten ensimmäiset
merkinnät Muusa on kirjoittanut 14-vuotiaana, vuotta ennen tapaamistamme. Päiväkirjat
jatkuvat muutaman vuoden, viimeisten merkintöjen aikaan olimme jo kihloissa. Kirjat
olivat paikassa josta Muusa on tiennyt minun ne löytävän, hän oli jättänyt ne
löydettäväksi. Muusa kirjoittaa päiväkirjoissaan ensisijassa meistä ja
suhteestamme, ne ovat Rakkauden päiväkirjat.
Päiväkirjojen kanssa olivat
löytämistä odottamassa Muusan kalenterit merkintöineen ja meidän kirjeenvaihtomme
varusmiesajaltani. Muusa on säilyttänyt ja jättänyt aineiston jossa hän elää ja
on läsnä. Aineistollaan Muusa antaa minulle syyn ja mahdollisuuden jatkaa
kirjoittamista. Nyt uutena tavoitteenani on kirjoittaa hänestä ja suhteestamme
isäni ja äitini elämäkertojen jälkeen. Toivottavasti aikani riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti: